Viime viikon sunnuntaina kävimme kirkossa kuulemassa, kun Pikku En nimi luettaisiin kastettujen joukossa. Pitkän nimi litanian jälkeen pappi sanoi "JA" , joten tiesimme mikä oli vielä jäljellä. Mikä yllätys olikaan, kun pappi lukikin MINUN nimeni. HC repesi vieressäni nauramaan ja sukulaiset, jotka tätä varten olimme raahanneet kirkkoon mukaan, taputtelivat naureskellen olalle ja onnittelivat. Tänään kävin sitten Pikku En kanssa kahdestaan kuulemassa uusintaa. Heti nimen kuultuaan hän päästi aika komeat töräykset ja minun oli pakko lähteä vaihtamaan kesken kaiken vaippaa. Niskis eli niskakakka vaara oli ilmeinen. Hoitopöydän puutteessa vaihdoin vaipan kirkon aulassa pöydän päällä kirkkoväen pyhätakkien keskellä ja palasimme saliin hiukan tyytyväisempinä asian hoidettuamme. :D
Tämä viikko on vierähtänyt väsyneissä tunnelmissa. Juhlia on muisteltu hymyssä suin, mutta samalla on ihanaa kun ei ole enää mitään hässättävää. Nyt joutaa ajattelemaan arkisempiakin asioita. Aloitimme Pikku En kanssa kerhovuoden ja kävimme alle kolmivuotiaiden musiikkikerhossa. Kaikki muut lapset olivat yli yksivuotiaita ja varmaan kaikki katsoivat, että tuossa on hiukan yli-innokas tuore äiti. :D Pikku E pitää paljon siitä, kun laulamme hänelle ja kerhossakin hän katseli tarkkaan kun lauloin. Kiva on oppia uusia lauluja ja leikkejä, vaikka Pikku E ymmärtää niistä enemmän sitten myöhemmin. Kävimme myös vauvakerhossa, jossa saimme ihan oman ikäistäkin seuraa. Pikku Ellä on joku pulautteluvaihe menossa ja hartauden aikana hän puklasi kaaressa selkäni taakse. Muuten meni ihan hyvin :)
Palaamme näköjään vielä juhlakertomukseen myöhemmin, koska pikku E herää ihan juuri :D Hyvää sunnuntaita!
-A-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti