sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Noin yhdeksässä kuukaudessa

Palataan hieman ajassa taakse päin.. Palataan viime kesään. Tuolloin puhuimme A:n kanssa, että voisimme aloittaa valmistautumisen perheen perustamista ajatellen. Kesän prideillä kävimme jossakin perheestä haaveilevien alkutaipaletapaamisessa ennen bilettämistä. Ilmoitin meidät perhevalmennus kurssille, kun olimme junassa rättipoikki väsyneinä matkalla festareilta hippaloimasta kotiin. Elämä oli tuolloin hyvin erilaista, eikä meillä ollut aavistustakaan kuinka elämämme tuleekaan muuttumaan. 

Loppu kesästä löysimme luovuttajamme ja jo elokuussa teimme ensimmäisen inseminaation. Kaikki sujui nopealla tahdilla, mutta se ei meitä haitannut sillä perheen perustaminen yhdessä oli suuri haaveemme. Syyskuussa blogi sai alkunsa ja tuolloin tehtiin toinen inseminaatio. Lokakuussa koitti kolmas inseminaatio ja tuon jälkeen A kirjoitti seuraavasti: "Tässä kierrossa ei ole mikään mennyt kuten aiemmin. En ole tuntenut niin selvästi kroppaani ja sen viestejä ovu-kierrosta. Tänään siis ovutesti näytti heikosti plussaa ja on kierron 12. päivä. Luovuttaja tulee käymään vielä uudestaan huomenna aamupäivällä. Ei ole kyllä pienintäkään toivoa tälle kierrolle. Jotenkin tämä flunssa ja outo ovis saa skeptiseksi." Tuon jälkeen minä kirjoitin tekstin onnenkalusta ja vitsailin, että sillä tulee onnistuminen ja kirjoitin vielä tekstin Napakymppi?, jossa kirjoitin seuraavasti: "A kirjoitti aiemmin ettei hänellä ole suuria odotuksia tälle kierrolle, itselläni tunne on tällä kertaa erilainen. En tiedä miksi, mutta näin on. Saapi nähdä kuinka tällä kertaa käy.." Ja niin siinä kävi, että lokakuun puolivälissä saimme positiivisen testi tuloksen. Se oli jotenkin ihan uskomatonta, ei sitä osannu oikein käsittää. Tuolloin tuntui, että vauvan syntymään on ikuisuus. Nyt vauvan tulo on jo tosi lähellä ja kummasti tuntuu aika menneen kuin siivillä. Monenlaista uutta on koettu niin hyvässä kuin pahassa, ja tullaan kokemaan. Odotan innolla!

Tätä postausta kirjoittaessani luin meidän vanhoja kirjotuksia täältä, oli aika hupaisaa :D Kaikkea sitä! 

Me toivotellaan kaikille mukavaa viikonvaihdetta ja aloitellaan raskausviikko 35+. :)

-HC-

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Lääkärissä ja kotona

Pääsimme lisälääkärikäynnille ennen aikaisten synnytysviitteiden vuoksi, josta eilen kerroin. Lääkäri tutki, ultrasi ja halusi tutkia uudelleen. (Ei ollut kauhean herkkua nuo tutkimukset!) Kommentit olivat hiukan ristiriitaisia, mutta selvisi, että synnytys ei ole vielä käynnistynyt ja se on pääasia. Lapsi on myös edelleen poikittain  ja kiinnittänyt kohdun suulle jotain ihan muuta kuin päänsä. Voimme vain arvailla onko se polvi, jalka vai käsi. Käynnin lopuksi lääkäri kielsi minua supistelematta kahteen viikkoon :D Helpommin sanottu kuin tehty!

Kotona olemme nyt puuhailleet kaikkea. Erittäin huonosti nukutun/ valvotun yön jälkeen heräsin aamulla siihen, että HC soitti minulle. Olin aivan pöllämystynyt, että miksi se soittaa minulle keittiöstä?! Tämäpä olikin jo kaupassa ja kyseli mielipidettäni pyykkikoriin. Sieltä hän saapui kohta kotiin tarpeellisten hankintojen kanssa uusi lippis päässä. Aamun 10 ensimmäistä asiakasta olivat saaneet kaupasta lahjaksi remonttilippiksen... :D 

HC on puuhaillut parveketta kesäkuntoon ja asensimme sinne ompelemani verhot. Parveke on kesäisin todella kuuma ja toivomme tämän auttavan asiaa, koska haluaisimme nukuttaa pikkuista vaunuissa siellä. Olemme pesseet pyykkiä valmiiksi ja nyt on se HCn hankkima kestovaippa/vauvanvaate pyykkikorikin kotona. Ostimme myös varalle muutaman pienen kertaköyttövaipan, jos kestoilu ei heti jostain kumman syystä onnistukaan. Kävimme myös eilen äänestämässä. Sairaalalaukku on nostettu esille ja jotakin sieltä jo löytyykin.

Tällaista pikkupuuhastelua täällä. Ei lopu ihan heti kesken :)

-A-

tiistai 20. toukokuuta 2014

Jännitystä ilmassa

Joskus ihan pieni tapahtuma voi muuttaa kaiken ihan päälaelleen. Eilen HC oli iltavuorossa ja sen aikana minulta irtosi erittäin todennäköisesti pala limatulppaa. Siitä seurasi sitten piinallinen miettiminen, että mitä tämä nyt on ja mitäs sitten tehdään. Googlen, ystävän ja HCn analyysillä totesin tulkintani oikeaksi.

"Limatulpan irtoamisen jälkeen voi kestää tunteja tai viikkoja synnytykseen." - Ei hirveästi auta, kun aikaa olisi vielä yli kuukausi jäljellä. Kotona kaikki on vielä ihan kesken, suurviisous tekemättä, ompelut levällään jne. HCllä on menossa tiivis työputki, josta ei oikein voisi olla poissa. Mikä tärkeintä, vauvan olisi todellakin saatava vielä kasvaa! Viikkoja 34 +.

Tämä kaikki pyöri päässäni eilen. Odottelin HCtä töistä, että ajatukset hieman tasaantuisivat. Hyvä kun sohvalta uskalsin nousta, ettei vain käy mitään. Ilta kahdeksan jälkeen HC oli jo aloittamassa siivoamisen ja pakkaamisen sairaalaa varten, jos lähtö pian tulee. Hän käski minun varmuuden vuoksi soittaa synnytyssairaalaan, jos kohdunkaulaa tarvitsee tarkastaa ym. Hän itse soitti koiravahdille, että onnistuuko haku omilla avaimilla, jos lähiaikoina joudumme lähtemään.

Sairaalasta käskettiin ottaa gramma panadolia ja lepäämään, koska supistuksia ei ollut. Puhelun jälkeen sitten alkoi supistuksiakin ilmestyä ja se vähän säikäytti. Ne kuitenkin loppuivat levossa. Onneksi.

Kielsin HCtä siivoamasta ja kävimme vain yhdessä listan läpi, mitä sairaalaan haluamme pakata. Turha stressi ei nyt auttaisi mitään. Kävimme ajoissa nukkumaan.

Tänään olen jokseenkin rauhallisempi. Ensijärkytys on jo laantunut. "Viikkoja" on pitkä aika, jolloin lapsi kehittyy vielä hurjasti. Samalla saamme puuhastella "muka tärkeät" valmistelumme ennen synnytystä/leikkausta. Jos aikaa on vähemmän niin sitten on, kunhan lapsella on kaikki mahdollisimman hyvin.

Päivä kerrallaan.

-A-

maanantai 19. toukokuuta 2014

40 päivää ja 40 yötä

Viime vuoden elokuussa tehtiin ensimmäinen inseminaatio ja nyt vajaan vuoden päästä siitä meidän suurin toive on toteutumassa. Sanat eivät riitä kertomaan sitä kuinka onnekkaita olemme ja kuinka kiitollisia olemme siitä, että meillä on yhdessä mahdollisuus olla vanhempia.


Kauan odotettu laskettuaika rupeaa hiljalleen lähestymään. Jännä ajatella, että vauva voi olla täällä minä hetkenä hyvänsä tai sitten vasta kahden kuukauden kuluttua, jos siis sattuisi menemään kaksi viikkoa yliaikaiseksi. Syntymää odottaa malttamattomana ja toivoisi, että pian jo saisi tavata pikkuisen. Toisaalta taas tuntuu siltä ettei me ihan vielä olla valmiita. Pinnasängyn reunapehmuste on ompelematta, kodin suunniteltu suursiivous tekemättä, vauvan sängyn yläpuolelle suunnitellut taulut ripustamatta.. Pieniä ja mitättömiä juttuja tekemättä, mutta kuitenkin. Pakko jälleen kerran todeta ettei turhaan ihmislapsen odotus yhdeksää kuukautta kestä. Alkuun sitä sulatteli raskausuutista ylipäätään, sitten sitä työsti vanhemmaksi tuloa ja omaa lapsuuttaan, alkoi hiljalleen tehdä valmisteluja ja hankintoja lapsen tuloa ajatellen.. Nyt sitä jo miettii, että kääntyykö vauva itse vai joudutaanko kääntämään.. tuleeko suunniteltu sektio, alatiesynnytys, hätäsektio vai käynnistys.. kuinka töistä pääsee nopeimmin lähtemään jos synnytys käynnistyy mun ollessa töissä.. mitä sairaalaan pitää ottaa mukaan.. kauan me hengaillaan kotona säännöllisten supistusten kanssa ennen sairaalaan menoa.. ja montaa muuta seikkaa. Me ollaan keskusteltu eri vaihtoehdoista paljon, että olis ainaki semmosta henkistä valmiutta. Sillä kun se The hetki koittaa niin kaikki se on meille uutta ja ennenkokematonta, eikä sitä pysty millään tavalla käsikirjoittamaan. Sen näkee sitten.. 

Vauva voisi kuitenkin hetken vielä jatkaa kasvuaan, sillä tämä tuleva äiti lähtee kohta töihin kahdeksatta päivää peräkkäin, odottaa lauantaina koittavaa yhden päivän vapaataan ja siitä seuravaa helatorstaina alkavaa pitkää viikonloppu vapaata. Tämän rutistuksen jälkeen vauva saa mun puolesta tulla ;) heh Mukavaa viikon alkua kaikille! :)

-HC-

perjantai 16. toukokuuta 2014

Neuvolan lisäkäynti

Aamupyrähdys neuvolassa oli ensimmäinen, jolle HC ei päässyt mukaan. Muuten olemme olleet onnekkaita ja saaneet yhdessä jakaa nämä hetket. Painoni oli noussut ihan hyvin ja SF-mittakin oli kasvanut käyrällään. Kaikki oli siis ok ja meillä oli leppoisa keskusteluhetki hoitajan kanssa. Sain purkaa mieltäni hormoonimyrskyistä ja kolotuksista. Hän painotti ystävällisesti, että tämä on juuri oikea paikka sanoa nämä asiat ääneen ja niistä pitääkin keskustella. Sain neuvoja tulevaa varten ja tunsin muutenkin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi. :)

Käynnin lopuksi hoitaja halusi vielä ultrata lastamme poikittaisen tilanteen vuoksi. Laite oli vanha ja näkymä todella huono. Saimme selville, että lapsi ei ainakaan ole pää alaspäin. Toinen hoitaja tuli vielä apuun ja kertoi vauvan olevan mahassa todella veikeästi. Vauvan selkäranka on nimittäin ylöspäin, eikä alas mahan kaarta mukaillen, niinkuin olemme luulleet. Huvittavinta oli, kun tuolla vanhalla laitteella ei lapsemme päätä löytynyt ollenkaan. Lopulta totesimme, että lapsella on todistetusti kuitenkin pää ja se ei ole siellä missä sen pitäisi. Tämä riittäköön.

Kahden viikon päästä meillä on lääkärikäynti, jossa katsotaan joudummeko käännettäväksi. Tämän pitäisi kuulemma olla helpompaa kuin perätilasta kääntäminen. Jos synnytys käynnistyy on meidän soitettava heti ambulanssi, niin kauan kuin lapsi viihtyy poikittain. Onneksi kivuliaita supistuksia ei ole ollut vielä kovinkaan paljoa.

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

-A-

torstai 15. toukokuuta 2014

Uusia tuntemuksia ja **tutusta

Viimeaikoina olen huomannut itsestäni ihan uudenlaisia puolia. Raskaushormonit ovat tehneet tehtävänsä ja minun on välistä hyvin vaikea hillitä tunteitani. Olen aina ollut hyvin positiivinen ja optimistinen ihminen, mutta nyt huomaan, että minua **tuttaa aivan armottomasti koko ajan. Pahinta tässä on vielä se, että tämäkös sapettaa minua vieläkin enemmän. Tiivistettynä siis minua **tuttaa se, että **tuttaa...

HC on yrittänyt olla todella mukava ja ottautumatta kiukutteluuni. Silti kaikki ärsyttää. Toisaalta taas olen hyvin herkillä. Tänään olen jo muun muassa itkenyt muumien taustamusiikille ja uutiselle, jossa Jere Karalahti antoi katkenneen mailansa pienelle pojalle. Milloin minusta tulee taas normaali?!?! :D Ei kuulemma ainakaan imetyksen aikana..

Huomenna on taas neuvola ja se lisäkäynti, jossa tarkastellaan vauvan kasvua. Pieni viihtyy kovasti vieläkin poikittain. Liikehdintä on vähentynyt, mutta silloin kun sitä tapahtuu sen kyllä todellakin huomaa. Hän on myös tietoinen omasta tilastaan ja ilmoittaa hyvin mojovasti milloin olen istunut liian kauan etunojassa tai ihan normaalistikin ja käskee antamaan mahalle lisää tilaa. Uusia mielenkiintoisia tuntemuksia on myös ilmennyt. Välistä tuntuu siltä, että hän työntää jalkateriään jo pihalle. (Ajatus naurattaa, mutta hemmetti että koskee) Ensimmäisen todella kivuliaan kyseisen tapahtuman aikana kiljaisin melkoisen kovasti säikähdyksestä. Sain HCltä noottia, että: "Voisit nyt vähän suhteuttaa tuota äänenpainoasi tapahtuman vakavuuteen, kun tässä saa kokoajan ihan pelästyä." Taisin myös kertoa hänelle minne voi tunkea suhteutuksensa...

Näin leppoista meillä täällä.. x)

-A-

maanantai 12. toukokuuta 2014

Viikonloppu + Äitienpäivä

Tälle viikonlopulle mahtui kyllä vähän liikaa kaikkea. Olin odottanut Euroviisuja kovasti, piirtänyt arvostelulomakkeita ja ostanut herkkuja. Perjantaina HCllä oli tiedossa pitkään odotettu tapaaminen vanhojen opiskeluystävien kanssa. Olin hiukan kateellinen ihanasta illasta ystävien kanssa, koska omat lähimmät ystäväni ovat kaukana ja käymme muutoinkin vain harvoin ulkona syömässä. HCllä oli hauska ja rentouttava ilta kyllä ihan ansaitusti! :)

Perjantaina soitti sitten myös HCn 13-v. sisko, voisiko hän tulla meille koko viikonlopuksi kylään. No mehän tietysti lupasimme. Olin hänen kanssaan kahdestaan perjantai-illan ja lauantai päivää, kun HC oli kavereiden luona auttamassa remonttihommissa. Viihdyn tytön kanssa hyvin ja meillä on hauskaa tekemistä ja pelailua. Huomasin kuitenkin, että raskauden tuoman jaksamistason laskun myötä ärsytyskynnykseni teinijutuille on huomattavasti madaltunut :D Ei tullut nukuttua päikkäreitä ja illat venyivät viisujen myötä ja muutoinkin.

Lauantaihin toi lisädraamaa se, ettei meille ollut käynyt mielessäkään, että teini ei saisi katsoa viisuja myöhäisen esitysajan vuoksi. Nukkumaanmenoajasta neuvoteltiin moneen otteeseen kotipuolen kanssa ja kotiinlaittamistakin jo vilauteltiin. Noh, kaikki hyvin kuitenkin. Illalla parkkeerasimme lomakkeidemme ja tarkasti jaettujen herkkujemme kanssa sohvalle vieretysten. Annoimme pisteitä ja arvuuttelimme kymmenen parhaan joukkoa. Ilta sujui hyvin yhtä teinille soitettua kasvatuskeskustelua lukuunottamatta. Paras esitys voitti ja saimme kaikki yhtä monta maata oikein Top 10:n joukkoon. (HC leijui tästä pitkään, koska mun pitäisi viisufanina olla muka parempi ennustaja :D)

Sunnuntaina aamulla heräsin (yllätys yllätys) vessahätään ja takaisin sänkyyn kömpiessäni huomasin ihmeekseni, että myös HC on hereillä (oikeasti yllätys). Hän kaivoi tyynynsä alta paketin ja toivotti hyvää äitienpäivää. Olin aivan puulla päähän lyöty. Aivan ihana ja romanttinen ele ja koskettava kortti saivat aikaan onnen itkut heti aamusta. <3 <3 Sain lahjaksi hauskasti kirjoitetun kirjan Vuoden mutsi. Olen kiukutellut HClle koko viikon tukalan oloni takia ja en olisi ehkä lahjoja ansainnut. Aivan paras aamuyllätys, jonka tulen kyllä muistamaan ikuisesti. Ensivuonna äitienpäivänä meitä on jo kolme! <3



Aamupalan jälkeen pakkasimme koiran takakonttiin, teinin takapenkille ja suuntasimme HCn vanhemmille. Olimme luvanneet laittaa ruokaa koko yhdeksälle hengelle (HCn perhe + puolisot), ettei päivänsankarin tarvitsisi viettää aikaansa hellan ääressä. Takana oli voimia vienyt vähäuninen viikonloppu, joten  iso ja äänekäs porukka oli vaativaa seuraa.  Pelasimme koko porukalla peliä Emännät vs. isännät. Säännöistä tuli kinaa vähän väliä, ja hermoja kiristi esimerkiksi se, että joidenkin mielestä HCn olisi pitänyt olla isäntäjoukkueessa!?! Muutoinkin äitienpäiväruokailun lomassa esitetyt terävät kysymykset, mm. miksen voi pakottaa HCtä olemaan leikkaamatta tukkaansa, koska hänellä voisi olla pitkä kaunis tukka, olivat hiukan kiusallisia. (HCllä on ollut koko lapsuuden ja nuoruuden pitkä ja paksu tukka, jonka hän leikkasi lyhyeksi pari vuotta sitten) Päivään mahtui myös muutamia muita mielensäpahoituksia ja mielensäpahoittajia. (Hoh hoijaa) Olipahan taas vierailu.

Oma koti oli illalla ihanan rauhallinen ja hiljainen. Vain oma rakas vieressä. Meillä on toisemme ja yhdessä meidän ei tarvitse kokoajan selittää itseämme tai valintojamme. Me olemme me ja kasvamme kohta yhdellä. <3

-A-


torstai 8. toukokuuta 2014

Mammapakkaus

Kuukausi sitten kauan odotettu pakkaus saapui. Minä olin aivan pähkinöinä ja raahasin jopa laatikon yksin postista kotiin. Siellä odottelin sitten sormet syyhyten, koska HC tulee töistä. Yhdessä sitten avasimme ja ihastelimme kaikkea. Samana iltana kuitenkin huomasimme, että mun gradutiedostoille oli käynyt huonosti ja koko valmistuminen oli vaarassa. Tunnelma kääntyi huipulta maan rakoon ja samalla unohtuivat nämä ihanuudet laatikkoon. Olen niitä tässä valmistumishässäkän keskellä pessyt kaappiin ja nyt ajattelin kirjoittaa meidän fiilikset ihan teillekin asti. :)

Kaunis laatikko.


Kuva: KELA

Me ollaan tykätty pakkauksesta oikein kovasti! Pakkausta on arvosteltu sen värien vanhanaikaisuudesta ja liiasta retrofiiliksestä, mutta meille ne kävivät oikein ihanasti. <3 Todella paljon kaikkea, mikä tulee varmasti käyttöön ja vain muutamia turhakkeita. Toivottavasti vain vaatteiden koot sattuvat kohdalleen. Sen ainakin huomasimme, että kaikki valkoiset bodyt  olivat täsmälleen saman kokoisia, olipa koko 50 tai 60. Eli pakkauksesta on turha odottaa niitä ensimmäisiä pikkuruisia vaatteita, joilla tuodaan muru kotiin. Ennen kuin saimme selville lapsemme sukupuolen, mielestämme pakkaus oli todella unisex. Nyt kuitenkin pakkaus on meistä todella tyttövärinen. Hassua! :D


Alunperin haikailin kovasti viimevuoden siilipussin perään. Nyt olen kuitenkin aivan ihastunut näihin vekkuleihin apinoihin!! Tosi söpö!

Kevyttoppapuku näytti todella vaahtokarkin siniseltä Kelan ennakkokuvissa, mutta kotona se ei ollutkaan niin räikeä. Olemme saaneet vastaavan viimevuoden pöllöpuvun HCn ystävältä ja arvomme vielä kumman otamme käyttöön vai kummatkin.

Pakkauksen kestovaippojen tarpeellisuudesta keskustellaan joka vuosi. Meille tämä passasi todella hyvin, koska aiomme ainakin kovasti yrittää kestoilla. Vaippa vaikuttaa ihan pätevältä ja todistaa sitten käytössä kätevyytensä. Lukijamme muuten vihjasi, että vaipan valmistajan Facebook -sivuilla (Tots Bots Suomi) on kilpailu, josta voi voittaa kivoja palkintoja. Kilpailuun osallistutaan ottamalla kuva vaipasta käytössä.
Tämän vuoden uutuus: kuolalappu
Söpö lakanasetti!

Meidän kummankin Top3 ja ehdottomat lempparit! Ei ehkä ne tarpeellisimmat tuotteet, koska tämän kokoisia vaatteita meillä oli jo, mutta kuosit ovat meidän mieleen.

Näistä me myös tykättiin. :) Pieni raitapotkari, aurinkopotkari ja ihanan raikkaan värinen toppapuku.

Meidän kummankin inhokki oli outokuosinen ruokalappu. Eli aika pieni osa paketista :) Lisäksi tietysti turhakkeiksi jäivät kondomit. Harmaat ja valjunkeltaiset potkarit saattaavat myös jäädä käyttämättä.


Mistä te tykkäsitte ja mitkä olivat turhakkaita/inhokkeja? :)

-A-

tiistai 6. toukokuuta 2014

Synnytyssairaalassa

Eilen kävimme tutustumiskäynnilla synnytyssairaalassa. Pieni ryhmä mahoja, isiä, tukihenkilöitä ja tietysti HC kurkisteli eri ovista sisään. Mukava kätilö esitteli meille huoneita ja käytäntöjä. HC on ammattinsa puolesta jo hyvin perillä kaikesta. Hän tuntee tilat, laitteet ja käytänteet. Minulle kuitenkin kaikki oli aivan uutta. Oli mukava nähdä kuinka kodinomainen synnytyssalista oli koitettu tehdä. Mielikuvani muistutti ehkä jotakin kliinistä leikkaussalia. Kurkkasimme myös ammehuoneeseen. Kätilö haastoi kaikkia isiä ottamaan omat uikkarit mukaan. :D Katsoimme ruokailutilat, lapsivuodeosaston ja kulkureitit. Useat parit olivat huolissaan perhehuoneiden saatavuudesta.

Minulle jäi mukava tunne käynnistä. Ei siellä nyt ihmeitä kerrottu, mutta on mukava tietää minne sitä on menossa kun aika koittaa. Ainoa harmittamaan jäänyt asia sattui kierroksen lopussa. Kuljimme ryhmänä ulko-ovelle portaita pitkin ja minusta tuntui, että muut ihan juoksivat ja jäin pahasti jälkeen.  Kaikki muut mahat olivat todella reippaita. Tämä harmitti minua kovasti. Se jotenkin konkretisoi sen, miten paljosta olen liitoskipujeni kanssa joutunut luopumaan. HCn kommentti:"Ota mallia noista muista", ei hirvesti lohduttanut. Toivon kovasti, että ainakin nuo liitoskivut voin sitten jättää samaiselle laitokselle vaikka kipuja muuten olisikin.

-A-

lauantai 3. toukokuuta 2014

Treffit + viikonloppua

Me oltiin eilen pitkästä aikaa treffeillä. Junailtiin Helsinkiin yliopistolle palauttamaan A:n gradua varten lainattuja kirjoja. Lupasin lähteä kantamaan kirjat, koska niitä oli aikasta monta enkä halunnut A:n niitä kantavan yksikseen. Ajateltiin, että samalla reissulla gradun valmistumisen kunniaksi käymme leffassa ja syömässä.

Vaimoni valitsee nykyään lapsi- ja vammaisystävällisen vaihtoehdon :D

Kävely yliopiston kirjastolle ja siitä Kinopalatsille oli A:lle juuri hyvin mitoitettu matka. Silläkin lyhyellä matkalla supisteli ja välillä pysähdyttiin puuskuttamaan. Hieman leffaan mentäessä jännättiin kuinka A pystyy istumaan yli kaksi tuntia, ja etenkin sitä että pärjääkö A ilman wc-käyntiä tuon ajan. Erävoitto! Leffa pystyttiin katsomaan ilman keskeytyksiä.

Leffan loputtua mietittiin ruokailupolitiikkaa ja päädyttiin junailemaan kotiin päin, ja menimme kaupunkimme paikalliseen ravintolaan syömään. Oltiin aika hurjia, sillä istuimme "baarissa" jopa puoli yhteentoista saakka. Oli virkistävää viettää aikaa yhdessä vähän muuallakin kun kotosalla oleillen.



Tänään ollaankin treffailun vastapainoksi rennosti kotoiltu telkkaa katsellen, korttia pelaten, ruokaa tehden, pyykkiä pesten.. ja käytiin yhdessä pienen pieni kieppi pihallakin tallustelemassa kera koiran. On se vaan myönnettävä, että A:n kanssa kävely on nykyään enempi semmosta köpöttelyä.

A:n oma tarjotin
Kohta alkaa Euroviisujen esikatselmukset ja niitä pitäs katsella. A on intohimoinen Euroviisu fanittaja, itse katson niitä puoli väkisin. En nyt kuitenkaan viitsi raskaana olevalle vaimolleni pullikoida ;) heh

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

-HC-

perjantai 2. toukokuuta 2014

Neuvolasta ja synnytyksestä

Eilen oli taas pitkästä aikaa meillä neuvola. Vaikka uutuuden viehätys siitäkin touhusta on jo mennyt, on neuvolaan aina kiva mennä. Meillä on ihana neuvolatäti ja siellä tulee aina sellainen tunne, että kaikkea on mietitty etukäteen ja kaikesta huolehditaan. Nyt mielenpäällä olivat, miten kamala flunssa ja pitkään jatkunut stressi ovat vaikuttaneet raskauteen.

Paino ei ollut kuukauteen noussut yhtään. Verenpaineet olivat onneksi kunnossa. HC vitsailikin, että jos näillä stresseillä ei saada verenpaineita nousuun niin hyvä, koska sitten ei millään. Rautalisää on jatkettava ainakin parikertaa viikossa.

Pienen jännitysmomentin toi taas sydänäänien kuuntelu, johon meni aika kauan. Hoitaja herätteli melko kovakouraisesti vauvaa välillä ja haki vielä toisen doplerin toisesta huoneesta ollakseen varma, että kaikki on kunnossa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki oli suhteelisen kunnossa. Doplerin "anturia" oli ainakin kiva potkia.. Lapsemme ei ole vielä kääntynyt pystysuuntaan vaan viihtyy kovasti poikittain. Tämän, painon tarkkailun ja pienen SF-mitan vuoksi saimme kahden viikon päähän tarkastusajan.



Ensiviikolla ajattelimme mennä tutustumaan sairaalan synnytysosastolle. Saimme myös mukaamme neuvolasta lapun, joka otetaan mukaan synnytykseen. Tuossa lomakkeessa kysellään meidän toiveita ja ajatuksia synnytyksestä. Mitä ajattelen synnytyskivusta ja millaista tukea haluaisin kätilöltä? Se toi tulevan koitoksen jotenkin todellisemman tuntuiseksi.

HC on ihmetellyt, kuinka rauhallinen olen ollut synnytyksen suhteen. Olen koittanut ajatella, että minun kroppani on suunniteltu synnyttämään. Minun tehtäväni on auttaa luontoa ja kroppaani suorituksessa omalla panoksellani. Haluaisin mennä synnyttämään avoimin mielin, mutta kyllähän se kipu ja kontrollin luovutus pelottavat. Nyt kun laskettuu aikaan on alle kaksi kuukautta, toivon ettei minulle jää liikaa aikaa ajatella (lue panikoida) synnytystä.

-A-