Olen kolmatta päivää kipeänä. Tänään murunen sairastui myös samaan flunssaan. Ei kovin hehkeänä siis edustettu kun luovuttaja saapui vieraisille.
Tässä kierrossa ei ole mikään mennyt kuten aiemmin. En ole tuntenut niin selvästi kroppaani ja sen viestejä ovu-kierrosta. Tänään siis ovutesti näytti heikosti plussaa ja on kierron 12. päivä. Luovuttaja tulee käymään vielä uudestaan huomenna aamupäivällä. Ei ole kyllä pienintäkään toivoa tälle kierrolle. Jotenkin tämä flunssa ja outo ovis saa skeptiseksi.
Olin nukkumassa päiväunia kun ovikello soi. Äkkiä yritin saada tukkani edes jotenkin säädylliseksi ja vaihdoin kotihousut farkkuihin. Odotimme häntä vasta puolituntia myöhemmin. Keitin kahvia, söimme mokkapaloja ja jutustelimme mukavia. Ekoilla kerroilla sitä hieman jännitti, että keksiikö sitä nyt jotain keskusteltavaa uuden ihmisen kanssa tälläisessä kutkuttavassa tilanteessa. Kuitenkin tuntui kohtuulliselta nyt edes kahvit toiselle keittää, kun hän meitä varten tekee tällaista. Maksamme hänelle siis vain junaliput. Samalla on mukava oppia tuntemaan häntä ja pohtia myös millaisia ominaisuuksia ja piirteitä toivottavasti tuleva lapsemme saa. Vaikka ajattelenkin geenien olevan vain pieni ponnistuslauta elämään, olemme silti jännän äärellä.
Olen ymmärtänyt, että klinikalla luovuttajasta saa tietää melko vähän. Silmien värin ja etnisen taustan nyt ainakin. (Mitä muuta?) Meille ei ollut luovuttajan valinnassa tärkeää muuta kuin se, että hän on fyysisesti ja psyykkisesti terve. Tietysti kysyimme myös periytyvistä sairauksista. Silti on mukavaa kuulla, että hän on musikaalinen ja menestynyt koulussa. Haluaahan omalle lapselle kaikkea hyvää. Yllättävän tärkeäksi minulle itselleni on tuntunut se, että lapsella on todennäköisesti siniset silmät. Eloveena sinisilmäinen tytöntyllerö -identiteetti on ollut aina iso osa minua. Toivon kuitenkin, että HC opettaa lapsellemme hiukan asennetta näiden minun arempien Eloveena-geenieni päälle! :D
-Jäsen A-
Vastaus kysymykseesi: Klinikalla voi tosiaan esittää toiveen luovuttajan etnisestä alkuperästä, hiusten väristä, silmien väristä sekä pituudesta. En tiedä, onko tässä mahdollisesti vaihteluita klinikasta riippuen, mutta näin ainakin meillä. Tähän mennessä luovuttajiemme etniset alkuperät on ilmoitettu "suomalainen", pituus kerrottu viiden senttimetrin tarkkuudella. Esimerkiksi luovuttajan ikää emme saa tietää. Lainsäädäntö tosin vaatii, että luovuttajat rekisteröidään, joten lahjasukusoluilla alkunsa saanut lapsi voi täysi-ikäistyttyään halutessaan saada tietoonsa jonkunlaisen koodin, jonka avulla on mahdollista saada yhteys luovuttajaan. Se ei sido mihinkään, perintöön tai sellaiseen, mutta jos nyt haluaa tavata ja vaikkapa vertailla, onko luovuttajan ominaisuuksista joitain todella siirtynyt geneettisesti. Siinäkään vaiheessa meille äideille ei suoraan kerrota yhtään mitään, vaan yhteydenotto tapahtuu vain lapsen ja luovuttajan ehdoilla.
VastaaPoistaKiitos tarkennuksesta Juulianna! :) Toisaalta ihan hyvä juttu, ettei Suomessa tiedetä luovuttajasta sen enempää. Vieroksun jotenkin Amerikan "mallikansio" meininkiä..
VastaaPoista